Dimensiot – elämän kosminen kartta Osa 1: Neljäs ulottuvuus

[Päivitetty 4.12.2022]

Tervetuloa blogisarjan pariin, jossa tutkitaan yhdeksää spirituaalista ulottuvuutta. Dimensiot, eli ulottuvuudet ovat kuin kosminen kartta, jonka mukaan luomakunta toimii värähtelytodellisuuden näkökulmasta. Ulottuvuuksien kokemiseksi tarvitaan henkistä harjoittelua. Dimensiot aukeavat meille esimerkiksi tietoisen läsnäolon, hengitysharjoitusten tai intuitiivisen taiteen kautta.

Luon tätä artikkelisarjaa dimensio kerrallaan.

Neljäs dimensio

Taustaa

Viime vuonna 2021 löysin Matías de Stefanon kattavan selitykseen yhdeksästä spirituaalisesta ulottuvuudesta. Ilahduin, että jollain oli selkeä selitys henkisen maailman kokonaisuudelle. Kutsun tätä kokonaisuutta artikkelissani kosmiseksi kartaksi. Olemme kollektiivisesti siirtymässä kolmannesta dimensiosta neljänteen – sydämen taajuuteen – joten senkin puolesta aiheen avaaminen kutsuu ajankohtaisuudellaan.

Käytän de Stefanon luentoja Gaia TV:ssä tämän tekstin pääsisältönä, tässä ensimmäisessä osassa erityisesti jaksoa ”Pillars of Reality”, joka keskittyy neljänteen dimensioon. Paitsi de Stefanon luentoja, olen lisännyt omia havaintojani sekä lainannut ajatuksia Alan Lewin artikkelista Mediumissa. Päivitän tätä blogitekstiä sitä mukaa, kun kokemukseni kirkastuvat ja täydentyvät.

Tarkoitus on luoda tästä tekstistä käsikirjasto ja muistiinpanoja itsellenikin ajatusten jalostuessa. Aloitan neljännen dimension parissa, jatkan viidenteen ja siitä eteenpäin, kunhan saan kerättyä tietoa ja suomennettua sitä. Tänään kirjoitan neljännen dimension perusteita jättäen vielä de Stefanon neljän pylvään idean käsittelyn tuonnemmaksi. Neljä pylvästä on kiehtova luonnon sykleihin sukeltava kokonaisuus ja vaatii tarkempaa syventymistä. Palaa siis ihmeessä silloin tällöin tänne sivuilleni tarkastamaan uusia lisäyksiä!

Minusta on antoisaa ja tärkeää tukea suomalaista joukkotietoisuutta siirtymään kolmannesta dimensiosta kohti neljättä ja viidettä näkökulmaa (käytän vuorotellen dimensioista sanoja näkökulma, tietoisuuden taso, ulottuvuus – sama asia eri tavoin ilmaistuna). Maastamme löytyy varmasti henkilöitä, jotka voivat kannatella viidennen tai korkeamman ulottuvuuden tilaa vakaasti ja auttaa siten muita henkisellä tiellä. Monella harjoittajalla on jo sujuva yhteys neljänteen ulottuvuuteen. Jokaisella on myös hetkiä, jolloin tietoisuus vierailee välähdyksittäin toisissa ulottuvuuksissa.

Seuratessani uushenkistä liikehdintää Suomessa olen ollut aistivinani, että opetus keskittyy selkeimmin kolmannen ja neljännen tietoisuudentason alueille. Uushenkinen perinteemme on nuori ja työstämme kollektivisia traumoja, kuten häpeää, jolloin liu’umme kolmannen ja neljännen ulottuvuuden välillä. Opettajien ja parantajien olisi mielestäni kuitenkin hyödyllistä kuljettaa jonkinlaista ”dimensionaalista karttaa” mukanaan, jotta kukaan ei jäisi siihen käsitykseen, että neljännen dimension enkeleiden tai luonnonhenkien kanssa työskentely olisi jonkinlainen spirituaalisen kehityksen päätavoite, eikä kävisi niin että neljännen ulottuvuuden ilmiömaailmasta muodostu keino persoonallisen identiteetin rakentamiseen. Eli kun harjoittaja omaksuu spirituaalisen pseudo-identiteetin, hän jää ikäänkuin takertumaan kolmiulotteiseen maailmaan, eikä etene harjoituksessaan aidosti kohti neljättä ulottuvuutta, sydämen avartumista.

Neljännen dimension alue kehossa on sydän ja tämän tietoisuuden tason tehtävä henkisen polun kulkijalle on rakastamaan oppiminen (agape-rakkaus).

Henkisen kasvun tiellä on koko ajan tiedostettava egomielen halu erilaisiin virikkeisiin ja fantasioihin. Jatkuvan kehittymisen kannalta on tärkeää että henkinen harjoittaja kulkee tyynen uteliaana värikkäiden satumetsien läpi, jotta egomieli ei takerru neljännen dimension rikkaaseen kuvastoon: henkiin, demoneihin, enkeleihin, jumaliin ja jumalattariin, tai arkkityyppisiin hahmoihin kuten lohikäärmeet, maahiset, keijut tai eläinhenget. Nämä kaikki ovat tärkeitä työvälineitä, mutta eivät tavoite.

Sen sijaan on keskeisempää kiinnittää henkinen harjoitus sydämelliseen, juurevaan arkeen: ystävällisyyteen, anteliaisuuteen, sitoutumiseen, nöyryyteen, dualismin hyväksymiseen ja vastakkaisten ideoiden samanaikaiseen kannatteluun, omien kykyjensä ja taitojen jakamiseen muille, sydämen vilpittömyyden kehittämiseen, viattomuuden palauttamiseen – ja itseään ja muita kohtaan myötämielisen asenteen kultivoimiseen. Rakkauden opiskelu on neljännen dimension tärkein tehtävä ja lahja.

Korostan, että mikään ulottuvuus ei ole toista parempi ja kaikkia tarvitaan ihmiskokemuksen rikkauteen. Tasa-arvoisuuden syvällinen ymmärtäminen edellyttää neljännen dimension näkökulman mietiskelyä: kaikki on yhteydessä, kaikki on yhtä ja olemme oppimassa täällä maan päällä rakastamisen taitoa. Sydämen energia yhdistää sisäiset polariteetit ja sytyttää neljännen ulottuvuuden aidosti epäitsekkään liekin.

Edellä mainitut valo-olennot ja niiden kanssa työskentely voi olla siis aivan yhtä tärkeää kuin jatkaa tietoisuuden avaamista eteenpäin ja harjoittaa tietoisesti ihmisyyden jokaisen puolen rakastamista.

Harjoituksessa ei ole mitään huonompaa – parempaa skaalaa. Haluan vain ilmaista, että neljännen dimension olennot eivät automaattisesti ole ihmistä tiedostavampia. Samalla tavalla kuin kolmannesta dimensiosta, neljännestäkin löytyy eri kehitystasoilla olevia olentoja, ja se mihin yhdistymme riippuu täysin omasta värähtelytasostamme. Sen vuoksi on hyvä harjoittaa tietoista läsnäoloa ja sisäisen avaruuden (spaciousness) kokemista, sekä tuntea itsensä hyvin ennen kuin sukeltaa päätä pahkaa neljännen dimension ilmiömereen.

Tutki kosmista karttaa ja unohda se

Dimensioiden opiskelussa lepää kaksoistotuus: on hyödyllistä tietää kosminen kartta ja unohtaa se sitten kokonaan! Näin henkinen harjoitus juurtuu tähän hetkeen, ja on mahdollista harjaannuttaa erottelukykyä; mikä on tärkeää, mikä ei.

Haluan kuitenkin koota kosmisen kartan tietoa yhteen, sillä itse olisin toivonut (analyyttisenä ihmisenä) saavani jotakin tämän tapaista suuntaviittaa jo meditaatioharjoittelun alkumetreillä. Tieto olisi kenties säästänyt minua hieman sekoittumiselta ja hämmennykseltä matkan varrella.

Tosiaan, neljäs dimensio on valtava aarreaitta jumaluuksia ja kaikkea, mitä ihminen tai kosminen luoja on koskaan tajunnut elävöittää. Ei tarvitse edes matkustaa Intian temppeleihin tajutakseen sen uskomaton väriloisto. Työssäni kirjojen parissa käytän neljättä dimensiota (monen muun taiteilijan tapaan) tarinoiden luomiseen, koska sieltä ammentaminen on niin ehtymätöntä ja rikasta.

Yksinkertaistaminen on usein tapa, jolla länsimaistetut itämaiset mietiskelyperinteet lähestyvät oppilaitaan. Ajatellaan kenties, että mieltä ei tulisi kiihottaa rakentamaan mielikuvia ennen meditaatioharjoituksen tuomaa omakohtaista kokemusta. Kokemus on henkisen harjoituksen elävä ydin, joten täten kirjailen sinulle huoneentauluksi: ”Tutki kosmista karttaa ja unohda se!”

Kuten mainitsin, myös keskittyminen pelkästään johonkin neljännen dimension ilmiöön ikäänkuin päätepisteenä tuntuisi valtavan potentiaalin kadottamiselta ja kosmisen kartan yksinkertaistamiselta. On inhimillistä kaivata henkiseltä tieltä rauhaa, henkilökohtaisuutta ja yksinkertaisuutta. Sellaisena vaikka Vipassana-meditaation ohjaama elämäntapa voi pysyäkin hyvin pitkään, mutta jossain vaiheessa aukeaa kokemuksia, joita ei voi parhaalla tahdollakaan pitää ”yksinkertaisina”. Silloin kenties on hyvä syventyä myös kaiken takana lepäävään järjestykseen, edes ohimennen.

Kuten teoria metafysiikassa, De Stefano sanoo että neljäs dimensio on aika. Avaruus (pituus, leveys, syvyys) muodostaa kolmiulotteisen maailman ja aika muodostaa neljännen ulottuvuuden. Me olemme tällä hetkellä kolmiulotteisessa maailmassa fyysisen kehomme, mielen ja tunteiden kautta. Mutta kaikki menneet ja tulevat versiot (inkarnaatiot) kolmiulotteisista elämistämme sijaitsevat neljännessä ulottuvuudessa.

Omia kokemuksiani

Minulle erilaiset näkymättömät todellisuudet ovat aina olleet luontainen osa elämää. Lapsena piirsin ja näin monenaisia mielenkiintoisia näkyjä, vaikka pääasiassa ikuistin paperille tavallisia kolmiulotteisen maailmamme asioita, kuten hevosia ja ihmisiä. En ollut mikään ihmelapsi, mutta herkästi aistiva. Anturoin ympäristöäni tuntosarvillani tarkasti, ja nuoresta asti tunsin, että minun olisi turvallisinta salata todellinen ajatusmaailmani ihmisiltä. Lukioon mennessä olin unohtanut neljännen todellisuuden lähes kokonaan. Muistan hetkiä, että valomaailma purskahti jotenkin esiin alitajunnastani ja sinne tahdottomasti humpsahtaminen tuntui pelottavalta. Päätin, etten halua tietää asiasta mitään.

Löydettyäni aikuisiällä länsimaistetun buddhalaisen harjoitteen, aloitin tietämättäni vaellukseni kohti uusia ulottuvuuksia. En ottanut alitajunnan avaamista kevyesti, vaan ensimmäiset vuodet keskityin pelkästään hengityksen ja kehon tarkkailuun. En lukenut mitään kirjoja, joissa olisi lukenut valomaailmasta yhtään mitään. Tiesin, ettei minun kuulu opiskella mitään muuta kuin läsnäoloa ja kehollisuutta. Se loi hyvän, vakaan pohjan henkisyydelleni. Tiesin, että tietoisuutta tulisi avata maltillisesti. Hillittömyys matkanteossa kostautuisi mielenterveyden ja todellisuudentajun horjumisella. Tästä sisäisestä tiedosta syntyi verkkainen matka kohti dimensionaalista oivaltamista.

Ulottuvuudet eivät ole ”tuolla jossain” olevia rinnakkaistodellisuuksia, vaan aina läsnä nykyhetkessä olevia tajunnan tasoja peilaten spirituaalisen ihmisolemuksen eri aspekteja. Dimensiot eivät siis ole fyysisiä paikkoja, vaan pikemminkin värähtelytaajuuksia, jotka luovat muuntuneen näkökulman ihmismieleen. Näitä tutkin edelleen.

Olet varmasti kuullut Albert Einsteinin sanonnan: ”Ongelmaa ei voi ratkaista samalla ajattelun tasolla kuin millä se on luotu.”

Käyttämällä dimensionaalista todellisuutta, voimme löytää ratkaisuja jotka ovat sananmukaisesti eri tasolta.

Ajattomuuden neljäs dimensio

Neljäs dimensio johdattaa meidät ajattomuuteen, iäisyyteen ja yhteyteen kaiken olevaisen kanssa. Neljännen dimension ulottuvuus aika tarkoittaa oikeastaan sitä, että lineaarinen aikakäsitys lakkaa vaikuttamasta. Asiaa voisi lähestyä esimerkiksi näin: kuvittele näkymätön kenttä, jossa sijaitsee kaikki asiat, ajatukset, kokemukset, elämät ja kuvitelmat, joita koskaan on luotu, eletty, ajateltu tai muunnettu. Nuo aspektit sijaitsevat tuossa kentässä samaan aikaan kaikissa kehitysvaiheissaan ja potentiaaleissaan. Tuo näkymätön, ajaton kenttä on nimeltään neljäs dimensio.

Jos ajatellaan vaikkapa palloa, joka pomppii kolmiulotteisessa maailmassa suoraviivaisesti pisteestä A pisteeseen B, neljännessä ulottuvuudessa tuo sama pallo sijaitsee samaan aikaan kaikissa mahdollisissa pisteissä A:n ja B:n välillä. Läsnä on myös koko se matka, jonka pallo on tehnyt pisteeseen A ja mihin se menee pisteen B jälkeen. ”Tämä esimerkki ei sinänsä sisällä spirituaalista komponenttia, vaan kertoo vain miten neljäs ulottuvuus ‘teknisesti’ toimii.” (De Stefano)

Mielen on haastavaa ymmärtää ajatonta todellisuutta, jossa kaikki potentiaalit ilmenevät nykyhetkessä. Siksi ajattelua helpompaa on sukeltaa neljänteen näkökulmaan meditaation kautta. Harjoitus on ohjata mieli ensin pysymään keskittyneenä yhteen asiaan (kuten hengitys), sitten vapauttaa tietoisuus keskittymisestä, jolloin avaruuden (tyhjyyden) kokemus mahdollistuu. Tuo avaruus toimii porttina neljänteen dimensioon. Ikäänkuin vaimennamme kolmannen ulottuvuuden ja luomme siihen pienen hiljaisuuden portin, josta tietoisuus voi pujahtaa hetkeksi neljänteen dimensioon.

Neljännessä dimensiossa ei ole sanoja tai konsepteja, vaan olentojen välinen kommunikaatio tapahtuu telepaattisesti. Sanojen puuttumisen takia kaikki nimet tai kuvailut ilmentävät pääasiassa kolmiulotteisen maailman parasta yritystä kuvata jotakin, jota ei voi sanoittaa, ainoastaan kokea. Koemme neljännen ulottuvuuden energiakehomme kautta, joka muuntaa toisinaan kokemukset myös fyysisiksi tuntemuksiksi, kuten lämmön tai kylmyyden, väristysten, liikkeen tai asentojen (kuten tahdosta riippumattomat mudrat) kautta.

Alan Lewin kuusi perusperiaatetta dimensioista

Alan Lew on koonnut kuusi perusperiaatetta De Stefanon luennoista, ja suomennan ne tähän lähes sellaisenaan, koska minusta ne ovat käyttökelposia.

1. Ulottuvuudet ovat näkökulmia tai tietoisuuden tasoja, eivät fyysisiä paikkoja.

• Jos voimme nähdä objektin leveyden, pituuden ja syvyyden, olemme kolmiulotteisessa (3D) näkökulmassa. Jos sen lisäksi voimme nähdä objektin koko historian ja tulevaisuuden, olemme neljäulotteisesssa (4D) näkökulmassa.

• On olemassa vain yksi todellisuus, jossa jokainen olento aistii, tietää, kokee, ymmärtää ja muuntaa tätä yhtä todellisuutta eri tavalla riippuen yksilön (dimensionaalisesta) perspektiivistä.

2. Meistä on osa jokaisessa ulottuvuudessa samanaikaisesti.

• Jokaisella olennolla on (yleensä tiedostamattomassa osassaan) osa itseä jokaisessa ulottuvuudessa juuri tällä hetkellä.

• Maailmankaikkeutemme sisältää useita dimensioita, samoin psyykemme, mutta useimmiten kykenemme katsomaan vain yhdestä ulottuvuudesta käsin. Yleensä tämä on kolmiulotteinen näkökyky, ja hetkittäin osa ihmisistä kykenee hetkellisesti katsomaan neljännen ulottuvuuden näkökulmasta.

• Oma lisäykseni: henkiset mestarit pystyvät ilmeisesti ajattelemaan joustavasti kolmannen ja yhdeksännen ulottuvuuden välillä, ja siksi koemme heidät ”hieman” outoina mutta inspiroivina!

”Siinä missä käteni ovat, kaikki ulottuvuudet tapahtuvat samaan aikaan. Mieleni antaa minulle mahdollisuuden nähdä vain kolmiulotteisesta käsin.”

– Matias De Stefano, Total Recall

3. Jokainen ulottuvuus rakentuu edelliselle ja kehittyy seuraavaan.

Toinen ulottuvuus rakentuu ensimmäiselle, ja antaa pohjan kolmannelle ulottuvuudelle ja niin edelleen.

De Stefano korostaa, että kaikki tämä tapahtuu samanaikaisesti. Dimensionaalisuus ei ole aika-avaruusjatkumo, jossa yksi asia tapahtuu toisen jälkeen. Esimerkiksi: henkilökohtainen kokemuksemme kolmannessa ulottuvuudessa nousee vastakkaispareista (polariteetit/plus-miinus navat) ja värähtelystä toisessa (2.) ulottuvuudessa. Kun nuo kokemukset integroituvat itseemme kolmiulotteisessa ulottuvuudessa, meidän neljännessä ulottuvuudessa oleva itsemme päivittää elämämme koko tässä inkarnaatiossa.

Oma kommenttini: Integraatio on sisäinen prosessi, jossa henkilö yhdistää itsensä irrallisia osia. Integraatiolla tarkoitetaan sitä, että henkilö tiedostaa ja omaksuu jonkin hylätyn, unohdetun tai häpäistyn osan osaksi itseään, jolloin hänen elämänkokemuksensa muuntuu kokonaisemmaksi, selkeämmäksi tai eheämmäksi. Kun integroimme vaikkapa rituaalia tai terapiasessiota, vastaanotamme sen tuoman oivalluksen (usein alitajuisesti) ja hyväksymme sen tuoman näkökulman muutoksen osaksi itseämme. Integrointi tapahtuu usein kehollisesti tai symbolien ja metaforien kautta, mielikuvien yhdistyessä sisäisessä kentässä. Integraation tavoite on ihmisyyden, itsen hyväksyminen ja rakastaminen.

Alan Lewin sanoin: Integraatio tarkoittaa sitä, että me omaksumme oppimamme ja yhdistämme sen osaksi normaalia olemassaoloamme. Omaksutut kokemukset ja tiedot eivät enää ole jotakin ulkopuolellamme olevaa, jotakin uutta. Ne ovat osa meitä.

Tämä prosessi pätee kaikkeen toisen ja kahdeksannen dimension välillä. Ensimmäinen ja yhdeksäs dimensio sisältävät kaiken (eri näkökulmien kautta), joten ne eivät rakennu edelleen muiden ulottuvuuksien varaan.

De Stefano painottaa, että ulottuvuudet eivät ole paikka, jonne voi mennä. Sen sijaan jokainen dimensio tarjoaa erilaisen tavan nähdä ja tietää ensimmäisen dimension ”uni”, jossa I AM -tietoisuus eli ensimmäinen ykseys tai alkutietoisuus oivalsi maailmankaikkeuden synnyssä tietoisuuden itsestään: MINÄ OLEN. Tätä kautta kosminen alkutietoisuus loi käsityksen minuudesta, jolloin tapahtui kahtia jakautuminen: minän kokemuksesta seuraa automaattisesti jotakin minän ulkopuolella sijaitsevaa, eli syntyi sinä. Tämä oli toisen dimension alkusysäys, polariteetin synty.

4. Yhtäaikaisuuden periaate – kaikki vaikuttaa kaikkeen

Näiden edellä mainittujen periaatteiden vuoksi, se mikä tapahtuu yhdessä osassa, tapahtuu tavalla tai toisella jokaiselle osalle, joka on samaa olemusta. Esimerkiksi tietoisuuden avartuminen tapahtuu jokaisessa dimensiossa samaan aikaan. Vastoinkäyminen fyysisessä maailmassa aiheuttaa vastoinkäymisiä myös muissa ulottuvuuksissa oleville osille. De Stefano havainnollistaa tätä käyttämällä esimerkkiä siitä, miten kehon eri osat toimivat keskenään harmoniassa. Jokaisella solulla on kehossa oma roolinsa, eikä mikään osa voisi olla erillisenä muista. Sinun olemuksesi kolmiulotteisessa maailmassa on yksi noista kehon soluista, ystäväsi olemus on toinen solu ja niin edelleen.

5. Korkeamman minän eri osat auttavat toisiaan kasvamaan

Eri ulottuvuuksissa olevat olemuksesi puolet voivat hetkellisesti vierailla toistensa luona dimensioiden välillä. Olet kerroksellinen olemus, jolla on kaikki nämä ulottuvuuksien väliset yhteydet. Esimerkiksi se osa sinua, joka on viidennessä dimensiossa oleva oppaasi, voi kommunikoida kanssasi kolmanteen ulottuvuuteen ja ohjata sinun kolmiulotteisessa maailmassa toimintaan. Todellinen minäsi on siis ääretön, kerroksellinen kokonaisuus, josta fyysinen kehosi edustaa hiekanjyvän kokoista osaa.

Vierailet eri ulottuvuuksissa energiakehosi avulla menemällä ulottuvuuksien ”läpi”. Tämä tarkoittaa käytännössä, että fyysinen kehosi pysyy kolmiulotteisessa todellisuudessa sillä aikaa, kun energiakehosi kokee neljännen, viidennen tai muun ulottuvuuden.

6. Elämän tavoite on oppia ja integroida opittu itseen

“Yleinen tavoite kaikille olennoille ja kokonaisuuksille on kokea ja yhdistää tietoa ja oppimista sen ulottuvuuden tasolla, jossa ne ovat. Tämä sisältää kaikki näkökulmat jokaisesta ulottuvuudesta, paitsi yhdeksännestä.” (de Stefano)

Integraatio ei tarkoita että muistamme kaiken tietoisella tasolla, mutta muistamme oppimamme tiedostamattomalla tasolla ja yhdistämme sen osaksi itseämme. Esimerkiksi jos neljännen ulottuvuuden demonit hyökkäävät kimppuumme, kokemus on metaforinen symboloiden sitä, että olemme hylänneet jonkin sellaisen osan itsestämme, joita nuo demonit edustavat meidän kokemuksessamme.

Oma huomautukseni: Neljäs ulottuvuus sisältää valtavasti symboliikkaa, ja kommunikoi meille kuvin, tarinoiden ja unien kautta. Yksi tärkeä taito on oppia lukemaan symbolista kieltä, jonka kautta oma sisäinen merkitysjärjestelmä selkeytyy. Symbolisessa kielessä on sekä universaaleja, että henkilökohtaisia piirteitä, joista jälkimmäiset riippuvat elämänkokemuksistamme (esim. yhdelle henkilölle koira voi symboloida uskollisuutta, toiselle pelkoa). Voimme luoda omaa symbolista kieltä omien dimensionaalisten puoliemme kanssa ja tutkia merkitysten kokoelmaa oman historiamme kautta.

De Stefanon mukaan kun olemme integroineet jokaisen mahdollisen version jokaisesta mahdollisesta elämänkokemuksesta, tietoisuutemme aukeaa seuraavaan ulottuvuuteen.

Oma kommenttini: Kun olemme hyväksyneet jokaisen inhimillisen piirteemme, ja sielumme on saanut kaikkien eri elämiensä kautta kokemuksen jokaisesta mahdollisesta ihmisen kokemuksesta, sulaudumme seuraavaan ulottuvuuteen. Tämä ei tarkoita, että eläisimme lopullisesti pelkästään tuosta ulottuvuudesta käsin, vaan ”otamme mukaan” edellisetkin ulottuvuudet ja muistamme niiden näkökulmat. Syntyy ikäänkuin täydellinen myötätunto koko elämää kohtaan.

Aaltoilemme dimensioiden välillä, sillä olemme kuitenkin ihmisiä. Esimerkiksi valaistunut mestari syö, nukkuu ja elää kolmannessa dimensiossa, mutta voi ajatella viidennen tai vaikka yhdeksännen dimension kautta.

Harjaantumaton mieli taas sekä elää fyysistä elämäänsä kolmannessa dimensiossa, että ajattelee pelkästään kolmannen dimension ajatuksia.

Tärkeintä on kuitenkin antautua elämälle ja oppia rakastamaan ihmisenä olemista. Tärkeää ei ole päästä perille, vaan oppia elämän periaatteita ja yhdistää kokemukset itseemme.

De Stefanon mukaan ainoa todellinen elämän tarkoitus on kehittyä jokaisen ulottuvuuden läpi; kolmannesta neljänteen ja jatkaa, kunnes avaudumme seitsemännessä dimensiossa, jossa oivallamme jumalankaltaisuutemme, ja jossa voimme luoda maailmoja ja todellisuuksia.

Ehdoton rakkaus – elämän tarkoitus

Jokainen myötätunnon kirkastama ihmiskokemus tuo meitä lähemmäs eheytymistä, harmoniaa tarkoituksemme ja todellisen olemuksemme kanssa. De Stefano määrittelee valaistumisen kolmiulotteisessa maailmassa siten, että valaistuneella on ehdoton rakkaus koko kolmiulotteista maailmaa kohtaan, sen jokaista olemuspuolta, asiaa, ajatusta ja ilmiötä kohtaan.

Opimme hetki hetkeltä rakastamaan ja nauttimaan syvemmin kolmiulotteisista aisteistamme, tunteistamme ja mielestämme. Emme enää koe kolmiulotteista maailma rangaistukseksi tai kärsimykseksi, vaan nautittavaksi kokemukseksi ja mahdollisuudeksi yhdistää lisää itseemme.

Mitä enemmän integroimme itseemme sitä mitä teemme, tunnemme ja ajattelemme kolmiulotteisessa maailmassa myötätuntoisen läsnäolon kautta, sitä enemmän muiden ulottuvuuksien kerrokset aukeavat meille.

Oma kommentti: Jos emme ole integroituneet ja oivaltaneet itseämme, siirrymme vasta kuoleman kautta neljänteen ulottuvuuteen. Jos henkilö sitoutuu integroimaan kokemuksia itseensä, eli työskentelee ”herätäkseen”, hän voi yhdistyä neljänteen ulottuvuuteen ja jatkaa siitä eteenpäin tässä kehossa ollessaan.

Horisontaalinen ja vertikaalinen matka

Hyppään hetkeksi hieman sivuun de Stefanosta. Kirjassaan ”The Divine Design”, Lorie Ladd puhuu neljästä vaiheesta siirryttäessä dimensiosta toiseen. Menemättä liian paljon yksityiskohtiin, hänen periaatteensa on se, että fyysinen kehomme tottuu hiljalleen kannattelemaan enemmän valon energiaa (joka puhdistaa kehoa ja nostaa integroitavia asioita alitajuiselle tasolle). Aluksi käväisemme uudessa tietoisuuden tasossa, sitten pystymme ankkuroitumaan siihen pidemmiksi ajoiksi ja lopulta kykenemme yhdistymään siihen niin, ettemme siirry tahattomasti muihin dimensioihin. Kehomme oppii ilman, että meidän tarvitsee ponnistella tietoisesti, mutta prosessi vaatii läsnäoloa ja jokaisen esiin nousevan asian hyväksymistä tässä hetkessä.

Oma kommentti: Laddin idea täydentää de Stefanon viestiä. Mitä enemmän tuomme olemustamme valoon, toisin sanoen hyväksymme itsemme (horisontaalinen kehitys) ja sallimme avaruuden/ei-olemisen kokemuksia meditaation kautta (vertikaalinen kehitys), sitä hienovärähteisemmin kehomme toimii. Keho vahvistuu kannattelemaan valontaajuuden nopeaa ja voimakasta värähdettä. Joskus keho tarvii lepoa ”energiapäivityksiin” ja sairastuu vaikkapa flunssaan, jotta alitajunta saa levossa aikaa integroida oppimaansa.

Horisontaalinen ja vertikaalinen kehitys tarkoittaa sitä, että energian värähtelytason nousu ei tapahdu pelkästään visualisoimalla valoa, vaan tuomalla ihmisyyden kaikki puolet itsen ehdottoman rakkauden piiriin. Työskentelemme henkisyydessä samaan aikaan horisontaalisella (ihmisyys, 3D, lineaarinen aika) tasolla traumaintegraation, työn, perheen ja ihmissuhteiden parissa ja vertikaalisella tasolla (4D->, pyhä, ajattomuus) avataksemme jumalaisen minuutemme, ymmärtääksemme kosmisen laajuutemme ja sielullisen puolemme. Nämä kaksi suuntaa, horisontaalinen ja vertikaalinen henkinen kasvu muodostavat symbolisen pyhän ristin, jonka keskipiste kehossa on polariteetteja yhdistävä sydän. Kun kykenemme kannattelemaan kahta keskenään näennäisesti ristiriitaista näkemystä tasaveroisina totuuksina sisällämme, harjoitamme tietoisuutta ykseydestä, englanniksi unity.

Oma kommenttini 2: Vaikuttaa vahvasti siltä, että kuoleminen ei tarkoita, että sielu valaistuisi tai muuttuisi jollakin tavalla ratkaisevasti viisaammaksi. Otamme mukaan maailmasta lähtiessämme juuri sen tietoisuuden tason, joka meillä oli eläessämmekin. Toki se, että siirrymme takaisin puhtaan rakkauden tasolle, avaa kykyämme nähdä laajemmin, luovemmin ja myötätuntoisemmin. Silti, sielun tietoisuuden laajeneminen mahdollistuu lähinnä kolmiulotteisen maailman kokemusten kautta.

Luomisesta ja ajattelusta

De Stefano sanoo, että kolmas ulottuvuus on ainoa paikka, missä kaikki muut korkeamman minuutemme ulottuvuudet voivat kokea omat luomuksensa. Ne kerrokset itsestämme, jotka ilmentyvät muissa ulottuvuuksissa, taivuttavat aikaa ja tilaa, jotta ne voivat kokea kolmiulotteisen maailman nykyisen inkarnaationsa kautta. Inkarnaatio on siis se käsitys minuudesta, joka olemme tällä hetkellä maan päällä.

Kolmannessa ulottuvuudessa energia ja värähtely saavat muodon, joka voi olla fyysinen tai mentaalinen (ajatus). Me opimme ymmärtämään ja linjaamaan itseämme näiden fyysisten ilmenemismuotojen kanssa kokeaksemme ja ymmärtääksemme oman tarkoituksemme ja tavoitteemme.

De Stefano mainitsee, että maapallolla asuvien ihmisten lisäksi on olemassa muitakin kolmiulotteisessa maailmassa olevia olentoja, mutta emme voi olla yhteydessä niihin kolmilotteisen maailman teknologialla. Yhteys maan ulkopuolella eläviin kolmiulotteisiin olentoihin voi tapahtua ainoastaan neljännen ulottuvuuden kautta, eli voimme olla kolmiulotteisessa kehossa, mutta meidän mentaalisen kehomme on matkustettava neljänteen ulottuvuuteen.

De Stefanon mukaan olemme henki (ydinolemus tai tietoisuus), joka yhdistyy sieluun (energiakehomme), jotta se voi saavuttaa fyysisen kehon kokemuksen. Hänen ajatusmaailmassaan henki on ennen sielua. Sielu näyttää hänen mallissaan sisältävän myös sen, mistä puhutaan universaalina sieluna. Hänen ajattelussaan henki on enemmänkin puhdas olemuspuoli, Lähde tai Jumala, jolla tarkoitetaan epäpersoonallista kosmista älykkyyttä, kaiken takana olevaa järjestystä.

Oma kommentti: Vertailun vuoksi, jotkut opettajat sanovat että meidän korkeampi minämme yhdistää meidän sielumme ja fyysisen kehomme. Käytännössä ei ole ihan niin tärkeää piirtää millintarkkaa karttaa dimensionaalisesta ajattelusta – minusta keskeistä on vain pysyä uteliaana ja tutkia kokemuksen havaintojaan. Henkilökohtaisen elämän kannalta dimensionaalinen ajattelu auttaa laajenemaan oman pienen egominämme ulkopuolelle ja ymmärtämään kosmisen tietoisuuden valtava skaala.

Kolmiulotteisuus/neljäulotteisuus

Kun uneksimme, elämme hetkellisesti neljännessä ulottuvuudessa. Unet vaikuttavat kaaottisilta kolmiulotteisesta maailmasta käsin. Kun uppoamme neljäulotteiseen näkökulmaan, unet muuttuvat ymmärrettäviksi ja niistä voi saada oivalluksia. Neljäulotteinen logiikka muistuttaa kolmiulotteista; siellä on edelleen jonkin verran lineaarista aikaa ja tilaa, syyn ja seurauksen laki toimii myöskin, mutta kaikki nuo elementit ovat neljäulotteisessa paljon kolmiulotteista joustavampia.

Toinen tapa ajatella on, että kolmiulotteiset olennot käyttävät tilaa saadakseen vaihtelua kokemuksiinsa, siinä missä neljäulotteiset olennot käyttävät aikaa vaihtaakseen kokemustaan. Näin opimme tilan käyttämisen kolmiulotteisessa maailmassa ja ajan käyttämisen neljännessä ulottuvuudessa.

Kolmiulotteisena olentona me voimme aistia ja muuntaa fyysisiä esineitä tilassa, ja me voimme itse liikkua paikkojen läpi. Voimme katsoa ajan kulumista kellosta tai todeta asioiden muuttumisen vuosien kuluessa. Mutta me emme voi muuntaa aikaa emmekä nähdä mennyttä ja tulevaisuutta esineille tai tapahtumille nykyisyyden kanssa samaan aikaan.

Neljännessä ulottuvuudessa ei ole aikaa samalla tavalla kuin kolmiulotteisessa maailmassa. On olemassa olentoja, jotka ilmenevät ainoastaan neljäulotteisessa maailmssa. Ne voivat ymmärtää helposti minkä tahansa esineen menneen, nykyisyyden ja tulevaisuuden, ja ne voivat liikkua tiettyihin pisteisin menneessä ja tulevassa. Niiden on kuitenkin vaikeaa aistia tai muuntaa fyysisiä objekteja kolmiulotteisessa maailmassa.

Esimerkiksi neljäulotteinen olento voi nähdä jokaisen kokemuksen, valinnan ja vaihtoehdon, joita henkilöllä on menneessä ja tulevaisuudessa (tässä inkarnaatiossa). Mutta ne eivät voi fyysisesti koskettaa ketään. Ainoastaan kolmiulotteinen olento voi koskettaa toista kolmiulotteista. Sen sijaan kolmiulotteinen olento voi juuri ja juuri nähdä tai koskettaa menneisyyttä tai tulevaisuutta.

Neljännessä ulottuvuudessa aikamatkustaminen on yhtä helppoa kuin huoneen läpi käveleminen kolmannessa ulottuvuudessa. Tila ei ole mikään ongelma neljännessä ulottuvuudessa, sillä opimme menemään sisään mistä tahansa aika-avaruusjatkumon pisteestä välittömästi. Voimme matkustaa mihin tahansa tällä galaksilla tällä tavoin. Me emme hallitse tätä taitoa täydellisesti ennen kuin siirrymme viidenteen ulottuvuuteen, jossa aika-avaruusjatkumo kumoutuu ja olemme joka paikassa ikuisesti.

Yhteenvetona tältä päivältä: Neljäs dimensio ei tule kolmannen jälkeen, vaan kaikki ulottuvuudet ovat olemassa samaan aikaan, juuri nyt sinussa. Me emme ole ”menossa mihinkään”, vaan vaihdamme näkökulmaa niin kauan, kunnes ymmärrämme ja hyväksymme elämän jokaisen puolen. Luomme kokonaisen kokemusten ympyrän, jonka lopputulos on ehdoton, pyyteetön rakkaus ihmisyyttä ja kaikkia sen ilmiöitä kohtaan.

Jatkan seuraavaksi neljännen dimension neljän pylvään parissa, De Stefanon mukaan.