Henkisyyden häpeästä tulenkantajan initiaatioon

Elätkö piilottaen oman henkisen lahjasi, tai tuot sen esiin yleisesti hyväksyttävällä tavalla? Kierteletkö syvintä totuuttasi tai oman todellisen lahjasi tuomista maailmaan? Kuuletko sydämesi kutsun syvemmälle maagiselle tielle?

Näkijänä katselen kulissien taakse, sielunmaisemiin. Yksi ilmiö, jolle nyt koetan muotoilla sanallisen muodon, on noussut esiin sekä omassa elämässäni että niille joiden kanssa työskentelen. Sitä voisi kutsua henkisyyden häpeäksi yleisemmällä tasolla, mutta ilmiöllä on erityinen kohta pulpahtaa esiin: kun olisi aika jakaa siitä, mitä on oppinut vuosien varrella. Jokin pysäyttää, kun henkisen lahjan tulisi saapua maailmaan, vuorovaikutukseen muiden kanssa. Se hetki, jolloin haluaisi ilmentää itseään sielunsa tietä tai tehdä siitä itselleen elinkeinon.

Kutsun ilmiötä tässä tekstissä tulenkantajan initiaatioksi.

Tulenkantajan initiaatio on selkeästi erottuva ajanjakso, jolloin henkiselle polulle sitoutunut henkilö luo paikkaansa konkreettisessa maailmassa, jonka valtavirta ei välttämättä tue hänen pyrkimyksiään. Se on sydänvoimaan astumisen rohkeustesti, irroittautumista muiden ihailusta ja keskittymistä niiden palvelemiseen, jotka etsivät juuri sitä mitä tulenkantajalla on tarjottavana. Se on sydämen voiman konkretiaan tuomista.

Tulenkantajan initiaatio koskettaa erityisesti siis niitä, jotka integroivat korkeamman tietoisuuden tason elinkeinoonsa, taiteeseensa tai muuten ulospäin ilmaistuun elämäänsä. Maaginen sisäinen elämä kohtaa muiden katseet, eli muuttuu yksityisestä jaetuksi. Tuo jakaminen on se, joka saa pelon nousemaan ja sisäiset esteet aktivoitumaan.

Tulenkantajan initiaatio on portti sisäiseen voimaan: kykeneekö tulenkantaja omavoimaisuuteen, eli kannattelemaan sekä ihmisyyden että korkeamman voiman näkökulmia tasapainoisesti itsessään välittämättä maailman tuulista? Miten hän astuu maailmaan horjumatta ja tasaisesti omaa tietoisuuttaan ja energiaansa palvellen?

Tulenkantajan initiaatio on oman voiman ilmentämistä konkreettisesti maailmassa ja pyhän luomista todeksi, sieluntehtävään astumista.

Sieluntehtäväämme astumisen varjon tarjoaa marttyyrin arkkityyppi, uskonsa puolesta kuolleen tarina, joka kulkee syvällä kollektiivisessa tietoisuudessamme. Haluamme tuoda omaa arvomaailmaamme esiin, mutta miten pitkälle olemme valmiita seisomaan sen takana? Uskallammeko kohdata mahdollisen vastustuksen? Saatamme todella törmätä kuoleman pelkoon, kun tutkimme syvemmin, mikä estää meitä etenemästä sieluntehtäväämme.

Marttyyri on henkilö, joka on valmis kuolemaan uskonsa puolesta. Sillä on perinteisessä mielessä myönteinen tarkoitus, marttyyri on ollut sankari. Nykykielessä marttyyriksi saatetaan kutsua myös laajemmassa mielessä henkilöä, joka kokee itsensä oikeamieliseksi, mutta kokee tulevansa kaltoinkohdelluksi syyttömästi. Marttyyristä on kehkeytynyt hieman ivallinen ilmaus, ja marttyyriksi kutsumalla voidaan jopa koettaa häpäistä muita.

Marttyyrin arkkityyppi ilmenee nykyajassa myös henkistä jumittumista oman uskomusmaailmamme puolesta, koska emme suostu katsomaan itseämme syvemmälle, vaan projisoimme ongelmamme ulospäin. Marttyrius voi olla lapsuudessa kehittyneen selviytymismallin ylläpitämistä ja maailman näkemistä ”ymmärtämättömänä”.

Marttyyrius on henkisessä, sanan perinteisemmässä mielessä noidan, magian harjoittajan, parantajan, uudistajaan tai jonkun muun ”väärin ajattelevan” matka, johon liittyy sosiaalisesti hylätyksi tulemisen pelko tai kuoleman uhka. Marttyyrin haava sisältää alitajuisen pelon kuolemasta, joka on joko symbolinen (häpäisy, eristäminen yhteisöstä) tai oikea.

Olen törmännyt englanninkielisissä nettikeskusteluissa termiin ”noitahaava”, joka viittaa erityisesti naisten kokemuksiin siitä, miten heidän henkisyyttään saatetaan vähätellä ja häpäistä sekä heidän pelkoonsa ilmentää maagisia taitojaan. Noitahaava ilmentää marttyyriutta yhdestä kulmasta ja sisältää myös petoksen teeman. Ne jotka, ovat aiemmin olleet ystäviä, hylkäävät ja kääntävät selkänsä. Esimerkiksi noidan tarinassa ihminen toimii parantajana ja ihmisten auttajana, ja nuo samat ihmiset lopulta ilmiantavat hänet auktoriteetille ja toimittavat kuolemaan.

Marttyyri-arkkityyppiä ilmentää myös kristinuskon keskeisen hahmo, Jeesus. Hän toimi mystisen tien edelläkävijänä ja parantajana. Hän teki työtään peloistaan huolimatta, pyrki auttamaan sydämestään. Jokainen tietää, millaisen lopun tarina sai: auttaja naulattiin ristille.

On hyvä tarkastella marttyyriutta, sillä jos otamme sen tiedostamatta osaksi tulenkantajan matkaamme, marttyyrin varjo saattaa sotkea kuvioita. Se voi ilmetä niin, että rahallisen virtauksen luominen takertelee, on vaikea pysyä integriteetissä ja rehellisenä itselleen, nousee vihaa, mikseivät ihmiset ymmärrä minua kun niin kovasti yritän! Varjoista nouseva marttyyri antaa ja antaa, mutta ei saa takaisin.

Tulenkantajan initiaatio, joka voi kestää vuosia, karsii meistä kaiken teeskentelyn ja itsemme vähättelyn pois. Olemme suuria ja kirkkaita, sielumme nostaa meidät autenttiseen voimaan. Marttyyrin positiivinen lahja on täysi sitoutuminen, uskon vakaus ja luottamus. Meidän ei kuitenkaan enää tarvitse ilmentää maailmaa, jossa tarvitsee kuolla mielipiteidensä vuoksi. Se ei tarkoita sitä, että voisimme vain ohittaa marttyyrin perinnön. Sen sijaan ehdotan: tutki marttyyriä, kiitä menneitä mestareita ja vapauta heidät itsestäsi, astu sydämen voimaan rohkeasti ja luo uutta aikaa, joka tukee sydämen johtajuutta.

Kenties vastavoimana tarvitsemme myös sydämen johtajia esikuviksemme: on monia tarinoita myös menestyneistä mestareista ja parantajista, joita ei ole vainottu tekemistensä vuoksi. Voiman hakemiseksi kenties heidän tarinoidensa tutkiminen voi auttaa parantamaan tulenkantajan voimaa. Erityisesti itämainen perinne tarjoaa hienoja mestareita, kuten Buddha, joista ammentaa inspiraatiota.

Sosiaalisina olentoina me ihmiset tarvitsemme ryhmään kuulumisen tunnetta ja tukeutumista muihin. Meillä on myös sosiaalisia perustarpeita, joita työmme aina jollain tavalla tyydyttää. Tarvitemme yhteyttä, hoivatuksi tulemista, luottamista, itsenäisyyttä ja peilausta. Siksi tulenkantajan initiaatio haastaa meitä sosiaalisesti: astumme hetkeksi kuolleeseen laaksoon, jossa vanha ei ole vielä kokonaan jäänyt, mutta uusi ei vielä ole täysin sisäistynyt. Mitä rohkeammin kykenemme astumaan uuteen, sitä sujuvammin ylitämme laakson.

Kiinnostaako sinua työskentely henkisellä alalla, tai tunnistatko muuten tästä tekstistä itsesi? Varaa minulta aika, niin tutkimme yhdessä kanavoinnin ja sielunhoidollisen keskustelun myötä mitä askeleita ottaa seuraavaksi.

Luomisen lumouksessa,
Maria